Pyrähdys Abiskon kansallispuistossa
Heinäkuu 2025
Olemme palaamassa viikon mittaiselta Lofoottien reissulta ajaen Ruotsin kautta takaisin Suomeen. Paluureittimme Ruotsissa kulkee aivan Abiskon kansallispuiston vierestä, joten mikäpäs olisi mukavampaa kuin viettää pieni hetki luonnossa jatkuvan kumipyörillä matkustamisen ohella - etenkin kun matkan aikana selviää, että puistossa voisi tehdä juuri sopivalta tuntuvan viiden kilometrin mittaisen rengasreitin.
Kansallispuistoon on helppoa saapua autolla ja reitille vievän polun lähettyvillä on runsain mitoin parkkitilaa. Lähdemme kulkemaan polkua pitkin myötäpäivään. Uskon sen olevan hyvä valinta, sillä se vie meidät ensin metsäpolkua pitkin Vuolep Njakajaure nimiselle järvelle, minkä jälkeen loppuosa polusta kuljettaisiin Abiskojoen vartta pitkin takaisin parkkipaikalle.
Retki lähtee liikkeelle koivumetsään, minkä jälkeen siirrytään pian avoimeen tunturimaisemaan. Tulee hieman fiilis kuin olisimmekin Suomen Lapissa - joskin sillä erotuksella, että Suomen soilla kulkiessa ei ihan joka kerta näe Ruotsin lumisia vuoria horisontissa.
Jonkin aikaa polkua kuljettuamme saavumme kauniiseen järvimaisemaan. Lämmin kesäsää ja matala ranta innostavat spontaanisti uimaan. Uiskentelu sujuu rauhallisissa merkeissä, sillä kauniista säästä huolimatta emme ole nähneet polulla ketään.
Matkaa jatkaessamme alamme hiljalleen kuulla kosken ääntä ja lopulta upea Abiskojoki saapuukin näkyviin. Koskeakin enemmän hämmästelen kuitenkin paikkaa, jolle saavumme. Kyltti ja kiveen kirjattu teksti antaa ymmärtää, että jokin paikalle saapunut sielu on päättänyt omistaa paikan rauhalliseen meditaatioon. Ja myönnettävä onkin, että en ihan heti keksisi parempaa paikkaa, jonka uomassa voisi sulkea silmänsä, kuunnella koskessa virtaavaan veden ääntä ja keskittyä hetkeksi vain olemiseen.
Meditaatiopaikalta reittiä voisi edelleen jatkaa syvemmälle puistoon kohti Abiskojärveä. Vaikka mieli tekisi nähdä puistoa vielä syvemmältä lisää, joudumme valitettavasti jatkamaan matkaa takaisin kohti parkkipaikkaa. Onneksi loppuosa reitistä kulkee kuitenkin aivan Abiskojoen reunamilla, joten saamme vielä hetken nauttia kosken pauhuista.
Polkua kulkiessa ihmettelemme kuinka ympäristön lämpötila vaihtelee jännästi. Välillä eteemme tulee lämpimiä, välillä kylmiä kohtia. Ikään kuin "lämpökuplia" joiden läpi kuljemme. Jännää!
Joen uomaa seuratessamme tuntuu, että se vain paranee loppua (eli alkua) kohden. Lopulta reitti kaartaa hiljalleen pois päin ja vie meidät takaisin lähtöruutuun. Reitin tämä osuus tuntui menevän nopeasti ohi.
Abiskon kansallispuisto yllätti minut täysin. Pitkä automatkailu tuntuu kuluttavalta, ja vaikka luonnossa käppäily kiinnostikin, mietin silti muutamaan kertaan jaksaako Abiskossa pysähtyä. Onneksi päätimme jaksaa, sillä tämäkin hieno kansallispuisto olisi muuten jäänyt kokematta. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan puistossa ainakin tämän kyseisen rengasreitin verran, mikäli sattuu näillä main olemaan liikkeellä.
Jälkikirjoitus
Tällä viikolla kuulin ikäviä uutisia, että retkeilytubettaja Ali Leiniö on menehtynyt hiihtovaelluksella Lapissa. Vaikka en tuntenut Alia henkilökohtaisesti, tieto poismenosta kosketti vahvasti ja tuntui epätodelliselta.
Muistan kun aloin seurata Alin tekemiä retkivideoita jo kymmenisen vuotta sitten. Tykästyin niihin kovin ja aloin odottaa uusia videoita innolla. Ne toivat rauhan tuntua arkeen ja niistä välittyi fiilis kuin olisi ollut hyvän kaverin kanssa retkellä. Aikanaan videot toimivat myös lähtölaukauksena omalle retkeilyharrastukselle, joka sitten johti vierailuun kaikissa maamme kansallispuistoissa, muutamien retkijuttujen painamiseen kirjoihin ja myös tämän blogin syntyyn.
Haluan omasta puolestani lausua kiitokseni Alille, sinne jonnekin rajan toiselle puolelle, sekä osanottoni Alin läheisille.
