Riisitunturin kansallispuisto & Korouma
Riisitunturi
Tulin Lappiin Posion seudulle katselemaan poroja, revontulia ja kansallismaisemia. Yhtään poroa en havainnut, revontuliakaan ei näkynyt, mutta kivoja luontoretkiä sain sentään onneksi kokea. Vierailukohteena oli tällä kertaa lumen peittämistä puistaan tunnettu Riisitunturi sekä niin ikään Posiolla sijaitseva rotkolaakso Korouma.
Riisitunturin valloitus oli tarkoitus sisältää vierailun läheisellä autiotuvalla sekä kahdella laavulla. Aika pian kuitenkin sain todeta, että kävelyreitti jo sinne autiotuvalle on hyvinkin lumen peitossa, ja harmaalta taivaalta satoi vain lisää lunta. Kanssaretkeilijöitä oli kuitenkin runsaasti liikkeellä, joten polkua saatiin kyllä tallottua kävelykelpoiseksi. Laavuille sen sijaan ei pelkillä vaelluskengillä asiaa ollut, sen sain huomata välittömästi kun polkua kokeillessani upposin lantiota myöten lumeen.
Tunturilla olevan lumen määrää oli vaikea käsittää, minkä lisäksi joka puolella avautuva samanlainen lumi- ja metsämaisema sekoitti helposti suuntavaiston. Kaikkein huonoin suunnistaja en täällä kuitenkaan ollut, sillä sain neuvoa yhden ulkomaisen pariskunnan takaisin oikealle polulle rallienglannillani. Ajattelivat olevansa palaamassa takaisin parkkipaikalle, vaikka todellisuudessa olivat menossa suoraan syvemmälle tunturiin. Jostain syystä minuakin luultiin ulkomaiseksi, kun yksi pariskunta tarjosi ylijäämä-nuotiomakkaraa automaattisesti englanniksi. Vasta myöhemmin hoksasin, että kyseessä olikin ihan suomalainen pariskunta, ja voitiin jatkossa vaihtaa kuulumiset ihan suomeksi. 😁 Lopulta saavuin Riisin autiotuvalle, ja se vaikutti olevan päiväsaikaan todella suosittu retkeilykohde. Illan pimetessä sain kuitenkin viettää tuvalla oman rauhaisan hetkeni, vain mökissä asuva päästäinen seuranani.
Yöpymiskamppeita minulla ei ollut mukana eikä muutenkaan tarkoitusta viettää tuvassa yötä, joten yön laskeuduttua aloin hipsiä hiljalleen takaisin parkkipaikalle otsalampun valossa. Täytyy sanoa, että yöllä tykkymetsän peittämässä metsässä liikkumisessa on jotain todella maagista ja tunteita herättävää. Etenkin, kun pätkällä autiotuvalta takaisin parkkipaikalle ei tullut ketään vastaan, tunnelma oli välillä jopa hieman pelottava, mutta kokemisen arvoinen.
Palasin riisitunturille vielä toisena päivänä uudelleen. Jos edellinen visiitti oli ollut sään puolesta hyvin harmaa, niin tällä kertaa sain todistaa aivan upeaa auringonlaskua.
Auringon laskeuduttua kylmyys alkoi hiipiä niskaan, mutta tunnelma ei siitä juurikaan huonontunut.
Riisitunturin kahden kerran vierailut ovat olleet erityisesti talviretkistäni kaikkein mieluisimpia kokemuksia tähän asti. Molempina päivinä maisema oli upea ja tunnelma hieman erilainen.
Korouma
Luonnossa liikkuessa ja kuvatessa yritän aina löytää jonkinlaista wau-efektiä. Helpoiten sen saavat aikaan upeat auringonlaskut sekä tunnetut luonnonähtävyydet, kuten nyt Korouman rotkot ja jäätyneet putoukset. Onnekseni sain käydä todistamassa niiden olemassaoloa osana Riisitunturin reissua.
Korouman maisemia ihaillessa lähestulkoon unohti olevansa yhä koto-Suomessa, etenkin kun ympärillä pyöri usean bussilastillisen verran ulkomaisia kanssaretkeilijöitä. Minulle tuohon mainittuun wau-efektiin riittää kuitenkin myös yksinkertaisemmat asiat, kuten vaikka tykkylumen peittämän metsän läpi hiljaa soliseva puro, jonka osittain sulista kohdista heijastuu iltapäivän auringonvalo. Mikä parasta, tällaiset kokemukset tulee metsässä kulkiessa vastaan yleensä täysin odottamatta.