Saderetki Nuuksioon
Espoossa sijaitseva Nuuksion kansallispuisto on yksi maamme suosituimpia kansallispuistoja, eikä sinne ole Tampereeltakaan matkaa kuin vain pari tuntia autolla. Tästä huolimatta olen Tampereella asuessani onnistunut sisällyttämään kansallispuistovierailuihini paljon kaukaisempia retkipaikkoja ja välttämään Nuuksiota. Se on jokin minussa oleva mentaliteetti: jos jokin asia on tosi suosittu, se ei varmaankaan ole minua varten. Eteläisen Suomen kansallispuistot vetävät paljon väkeä, kun taas pohjoisissa puistoissa pääsee helpommin erämaan tunnelmaan. Muun muassa näistä syistä Nuuksio ei ole kuulunut retkilistalleni. Nyt oli kuitenkin aika lähteä ottamaan selvää, mitä kyseisellä kansallispuistolla on minulle tarjottavana.
Nuuksion polkuverkosto on monipuolinen. Haukkalammelta lähtee ympyräreittejä vähän joka suuntaan ja niitä yhdistelemällä voi kuljettavan reitin pituutta säätää hyvinkin joustavasti. Itse halusin nähdä tämän alueen kaikki keskeiset paikat yhden päivän aikana, joten loin oman yhdistelmäreittini. Se lähtee Nahkiaispolkua "väärään suuntaan" ja kiertää siitä Haukankierroksen sekä Korpinkierron kautta takaisin lähtöpisteeseen. Pituutta reitille tulisi kartalta mitattuna aikalailla tasan kymmenen kilometriä.
Retki lähti liikkeelle aamusella Haukkalammelta sateisessa säässä. Sateesta huolimatta Nuuksio toivotti minut tervetulleeksi Nahkiaispolulla jo ensimmäisten metrikymmenysten kohdalla. Polku laskeutuu heti alussa puron vartta alas juoksevan veden ja rehevän luonnon ympäröimään maailmaan. Tässä paikassa olo on helppo tuntea rentoutuneeksi.
Polkua kuljettaessa voi törmätä useisiin pieniin opastetauluihin, joissa kerrotaan mm. kansallispuiston ennallistamisesta, eli siitä, miten luontoa yritetään saada takaisin alkuperäiseen muotoonsa, ihmisen kosketuksen jäljiltä.
Nahkiaispolku on suunnittelemastani reittikokonaisuudesta lyhin, vain noin parin kilometrin mittainen. Polun loppuosa kysyy hieman kuntoa, kun rinnettä noustaan ylös jonkin matkaa ennen kuin polku päättyy ja yhdistyy Haukankierrokseen.
Nahkiaispolku jätti päättyessään minulle hieman hölmistyneen olon. Tuntui, että näinköhän jo nyt valitsemani reitin parhaan osuuden - heti matkan alussa. Olisikohan tämä osuus pitänytkin jättää viimeiseksi?
Reitti jatkui hieman kallioisessa ympäristössä. Korkeampaan maastoon kiipeämisessä on aina se hyvä puoli, että jossain kohtaa vastaan yleensä tulee jonkinlainen näköalapaikka. Niin kävi nytkin. Kallioilta aukeavaa metsämaisemaa ihaillessa oli aika pitää ensimmäinen tauko. Tykkään syödä ensimmäiset reissueväät jo varsin pian retken alussa, koska sen jälkeen reppu tuntuu huomattavasti kevyemmältä, vaikkei sisältö todellisuudessa olisikaan juuri tyhjentynyt. Onhan kuitenkin niin, että eivät ne selässä kannettavat kilot ole merkityksellisiä, vaan se, miltä se paino selässä tuntuu.
Evästelyn jälkeen sade tuntui voimistuvan, mutta en antanut sen estää hienosta maisemasta nauttimista. Paikalla ei ollut ketään, joten tässä ehti huilata useammankin tovin.
Kulku jatkui syvemmälle metsään. Sade vain yltyi. Sain jo tässä vaiheessa todeta, että en ole koskaan aiemmin retkireissuilla saanut yhtä paljon vettä niskaan kuin tänään Nuuksiossa. Minulla oli mukana sateenvarjo pahimman kelin varalle, mutta en lopulta halunnut käyttää sitä. Sitä paitsi - en ole ihan varma onko se kaikkien eräjormailusääntöjen mukainen apuväline. 😁 Muuten tällainen sadepäivä oli tärkeä testi varusteilleni: oli hyvä huomata, että vaatteet, rinkka ja kamera kestävät aika kovaakin sadetta.
Jossain kohtaa polulla hieman yllätyin, kun huomasin, että suoraan kuljettavan polun viereen oli ripustettu sininen riippumatto. Matto näytti hylätyltä, sillä se oli jätetty keräämään vettä ilman minkäänlaista sadesuojaa. Myös pystytyspaikka oli varsin mielenkiintoinen: matto roikkui aika kovassa kulmassa kahden läheisen puun välissä. Pari ohijuoksijaa jopa kysyi, että onko matto minun. Olin yhtä tietämätön omistajasta kuin hekin.
Lähestyin paikkaa, jossa Haukankierros yhdistyy Korpinkierrokseen. Vaikka reitti oli merkitty selkeästi kartalle ja maastoon, niin tästä huolimatta sai olla hieman hereillä mihin suuntaan kulkee. Tässä kohtaa on nimittäin todella runsas polkuverkosto ja polkuja tuntuu lähtevän vähän joka suuntaan.
Holma-Saarijärvelle saavuttuani sade alkoi vihdoin hellittää ja lakkasi lopulta kokonaan. Tämä paikka on nähdäkseni yksi suosituimpia ajanviettopaikkoja Nuuksiossa, sillä paikalla on useampikin leiriytymispaikka. Vastarannalla näkyikin pari telttailijaa ja myös nuotiopaikalle kertyi nopeasti väkeä. Minunkin oli aika pitää seuraava evästauko järvimaisemaa ihaillen.
Tässä pikkuhiljaa kolmenkympin lähestyessä aloin pohtia, että kuinkahan paljon sitä on itsellä aikaa retkireissuja tehdä. Periaatteessa tätä voi harrastaa niin kauan kuin kropassa riittää terveyttä. Tuo aika on kuitenkin rajallinen, ja vaikka omaa terveyttä voi ylläpitää, on vanheneminen ja lopulta kuolema meihin kaikkiin sisäänrakennettu. Siksi tuo aika, joka meille täällä annetaan, kannattaa käyttää hyödyksi ja nauttia siitä mahdollisimman paljon. Omalla asenteella ja suhtautumisella voi vaikuttaa moneen asiaan, kuten nyt vaikka siihen, että runsaasta sateesta huolimatta olen kaikin puolin onnistunut nauttimaan olostani Nuuksion hienoissa maisemissa.
Sade päätti palata juuri sopivasti evästauon ja ikäkriisipohdintojen jälkeen, joten oli sama jatkaa matkaa. Edessä oli Korpinkierroksen pisin ja monipuolisin osuus. Vastassa oli niin metsälampia...
...kalliomaisemaa...
...kuin metsäpuroja ja ihan tavallista talousmetsää.
Reitti alkoi hiljalleen lähestyä loppuaan. Oli aika pitää matkan viimeinen tauko, ja sitä varten minulla oli mukana päiväriippumatto ja tarppi. Poikkesin jossain kohtaa polulta hieman syrjemmälle leiriytyäkseni pariksi tunniksi omiin oloihini. (Haluan muistuttaa tässä vaiheessa, ettei kansallispuistojen leiriytymissääntö vain merkityillä paikoilla koske lyhyttä päiväleiriä riippumatossa)
Käyttämäni Amazon Mosquito Traveller -riippumatto on osoittautunut erinomaiseksi päiväriippumatoksi. Siinä on mukava kölliä, se vie vähän tilaa ja se painaa vain noin puoli kiloa. Olen myös tuunannut riippumattoleiristäni sellaisen, että se on helppo pystyttää ilman että pystyttäessä tarvitsee tehdä yhden yhtä solmua. Matto on ollut minulla pääsääntöisesti päiväretkikäytössä, mutta olen siinä myös yhden yön nukkunut. Silloin matto tuntui kuitenkin aavistuksen liian kapealta. Olenkin harkinnut hankkivani yön yli -reissuja varten hieman leveämmän riippumaton nukkumismukavuutta ajatellen.
Tarpin virkaa minulla toimittaa DD Hammocksin 3x3m tarppi. Sekin on pieni ja kevyt, ja se sai täällä Nuuksiossa kokea ensikasteensa.
Viimeiset kilometrit reitistä eivät enää yllätyksiä tarjonneet. Parkkipaikan lähestyessä olo oli väsynyt, mutta rentoutunut ja jopa hieman haikea. Lähdön hetki oli edessä, enkä olisi halunnut kierrosta vielä tähän päättää. Toisaalta, ehkä tämä fiilis kertoo siitä, että visiittini tänne oli onnistunut.
Nuuksio oli runsaasta sateesta huolimatta varsin positiivinen yllätys. Mikään yksittäinen asia ei retkellä mieltä räjäyttänyt, mutta monipuolinen polkuverkosto oli kokonaisuudessaan hyvin miellyttävä kulkea. Jos jotain tekisi toisin, niin ehkä reitti olisi kannattanut kulkea päinvastaiseen suuntaan, jotta alussa mainittu Nahkiaispolku olisi jäänyt viimeiseksi - polun parhaaksi osaksi.
Kuljetulle reitille tuli pituutta suunnitellusti noin kymmenisen kilometriä.