Syysretki Teijon kansallispuistoon
Salon nurkilla sijaitseva Teijon kansallispuisto on maamme toiseksi nuorin kansallispuisto. Puisto on perustettu vuonna 2015, ja vaikka alue on toki ollut olemassa jo tätä aiemmin, ei virallinen kansallispuisto kovin montaa vuotta ehtinyt vanhentua ennen kuin pääsin sitä tutkimaan.
Teijon retkireissuun oli varattu aikaa päivä, jonka aikana kiertäisin kaksi reittiä: Onnelannummen ja Matildajärven kierroksen. Onnelannummi on lyhyt rengasreitti Nikkalliolle, josta avautuu näköala Hamarinjärvelle. Kierrokselle lähtiessäni sää oli todella epävakainen eikä kovalta tuulelta ja vesisateelta voinut välttyä.
Huono sää ei kuitenkaan onneksi kovin kauaa kestänyt ja pääsin kiipeämään kalliolle ongelmitta. Avautuva maisema ei mitenkään mieltäräjäyttävä ollut, mutta vaivattoman kiipeämisen arvoinen kyllä. Voi kuitenkin olla, että tässä tilanteessa päädyin enemmän ihailemaan uhkavaa taivasta, josta ei ottanut selvää aikooko se vielä avata vesihanansa uudelleen.
Kalliolta alas tullessani sain ihailla hienoa sateenkaarta. Minulla kävi tuuri, sillä pian kuvan oton jälkeen kaari katosi näkyvistä. Sadetta ei sen kummemmin kuulunut, mutta kova tuuli ei laantunut missään vaiheessa.
Kierroksen päätyttyä oli aika siirtyä Matildajärvelle, Kariholman parkkipaikalle. Kierroksen alussa oli pitkä pätkä rantahiekkaa, minkä jälkeen alkoi kallioisempi ympäristö. Rannalla olevilla kallioilla oli helppo rentoutua. Siinä maatessa ei murheet ja huoleet juuri painaneet, vaan pystyin olemaan läsnä juuri tässä hetkessä.
Kallioilla olisi voinut maata pidempäänkin, mutta iltojen pimentyessä metsästä pitäisi päästä aina vain aiemmin pois yötä pakoon. Toisaalta, illalla ne parhaat valokuvat yleensä tulee, ja jotenkin minua samaan aikaan sekä kiehtoo että pelottaa ajatus kulkea pimentyvän metsän läpi takaisin. Olen sitä muutamaan otteeseen tehnyt otsalampun kanssa, joskin melko lyhyitä ja varmoja polkuja pitkin. Itsesuojeluvaisto tuntuu edelleen ikävästi pitävän minut poissa hurjemmista kokeiluista.
Matildajärven kierros oli mukavan monipuolinen sisältäen kalliokiipeilyä, pitkospuita, metsässä käppäilyä ja runsaasti nuotiopaikkoja. Pieni harmitus tuli ainoastaan siitä, että reitin viimeinen osa kulki maantietä pitkin. Koko järveä ei siis voinut kiertää rantoja pitkin, sillä lopun ranta-alueet oli asutettu. Toisaalta, iltahämärässä tietä kulkiessa oli kiva ihailla hienoja maalaistaloja ja niiden pihoja.
Mitään kovin mullistavaa ei Teuvolla ollut tarjota, mutta kyllä tästäkin hyvä fiilis jäi. Ainakin yksi kiinnostava rengasreitti jäi tällä matkalla vielä kokematta, joten mahdollisesti tänne tulee palattua vielä uudestaan.
(Viimeinen kuva öiseltä Hamarinjärveltä)