Luontoelämys suolla: Torronsuon kansallispuisto
Paluumatkallani Teijon kansallispuistosta satuin huomaamaan, että seudulla on useita mainintoja Torronsuon kansallispuistosta. Kohde ei kuulunut alkuperäiseen retkisuunnitelmaani, mutta en voinut vastustaa kiusausta: kyseinen suo oli nähtävä juuri tällä reissulla.
Olin katsellut Kanta-Hämeessä sijaitsevaa Torronsuota aiemmin kartalta ja muistelin, ettei täällä ole kunnollista rengasreittiä. Se on kuitenkin vain osittain totta: täällä kyllä kiertää yksi iso rengasreitti, mutta se kulkee isolta osin maantiellä, mistä syystä en sen kulkua kovin mielekkääksi kokenut. Onneksi Torronsuon pitkospuista pääsee nauttimaan myös kiertämättä koko rengasreittiä. Reitin voi kulkea esimerkiksi lähtöpaikalta eteläiselle Louhokselle ja takaisin. Tiettävästi reittiä voi jatkaa vielä tästä eteenpäinkin kohti suon laidalla olevaa toista lintutornia ja leiripaikkaa, mutta jostain syystä kyseinen paikka tuntuu puuttuvan useilta kartoilta.
Itse suo oli suuri ja kunnioitusta herättävä. Pitkospuilla käppäily syystuulen säestyksessä tuntui hyvin rentouttavalta.
Ihan koko retki ei kuitenkaan pelkkää suomaisemaa ole, sillä louhoksen lähestyessä suolta poistutaan hetkeksi metsämaisemaan. Ajattelin Louhoksen olevan jotain hyvinkin mielenkiintoista, mutta valitettavasti omaan silmääni paikalla ei lopulta paljoa nähtävää ollutkaan.
Etenkin paluumatkalla vastaan tuli runsaasti kanssaretkeilijöitä, suurimmalta osin vanhempaa ikäpolkea. Olisin kyllä halunnut väistää vastaantulijoita, mutta jostain syystä kaikki ehtivät ensin antaa minulle tietä. Ystävällistä väkeä täällä siis ainakin liikkuu.
Retken lopuksi pysähdyin hetkeksi katselemaan maisemaa lähtöpaikan lähellä olevasta lintutornista. Harmikseni puut peittivät suuren osan suomaisemasta, mutta näky oli silti hieno.
Paikalta poistuessani oli parkkipaikalla autoja ruuhkaksi asti, ja lisää vaikutti tulevan. Kannattaa siis olla ajoissa liikkeellä, jos Torronsuon kohtuullisen pieneltä parkkipaikalta aikoo paikan saada.
Pari päivää metsässä teki kyllä taas tehtävänsä. Olo on virkeä ja odottava, toisaalta myös haikea, sillä näkemäni hienot maisemat elävät jatkossa vain muistoissa ja kuvissa. Ainakin seuraavaan Torronsuo-reissuun asti.